Joulun makuja Väylänvarresta
Joulun tuoksuja alkaa pian kantautua pirtistä jos toisestakin, liesillä ja leivinuuneissa tapahtuu. Mitä herkkuja Väylänvarren Joulukokin padoissa poriseekaan?
Lappilaiset raaka-aineet saavat juhlavimman muotonsa juuri joulun aikaan: lohi, siika ja poro pukeutuvat parhaimpiinsa joulupöydässä, hillat ja leipäjuustot kruunaavat kahvihetken. Nykyisin monet pöydät notkuvat koko maassa tunnettuja jouluruokia: laatikoita, sillejä, juuressalaatteja, kinkkua. Oman perheen perinteet ja mieltymykset sävyttävät makupalettia ja modernimpiakin ruokalajeja tuodaan tarjolle. Silti joen, järvien, metsien ja vaarojen antimet ovat Väylänvarren joulupöydän perusta.
Jouluaamu aloitetaan monessa kodissa täyteläisellä puurolla. Perinteisin puuro Lapissa on hauduteltu ohrasta, joka on muussakin ruoanlaitossa ollut pohjoisessa eniten käytetty vilja. Riisipuuro on löytänyt tiensä joulupöytiin viimeisimmän vuosisadan aikana. Se, minkälaiseen maitoon puuro kuuluu keittää, ja mitä sen ohessa tarjotaan, voi avata pitkällisenkin keskustelun. Kanelia ja sokeria? Voisilmä? Sekahedelmäsoppaa? Piilotettu manteli enteilee joka tapauksessa löytäjälleen onnea seuraavalle vuodelle.
Moni leipoo joulun alla pitkän kaavan mukaan kahvipöydän herkkuja valmiiksi pyhiä varten. Eräs Joululeipuri pitää kiinni torttutaikinan erityisestä kohtelusta juoksuttamalla sen leipomisen tiimellyksessä visusti kylmään joka välissä, jotta rakenteesta tulee juuri sopivan murea. Toinen valmistaa kokoelman mehukkaita kuivakakkuja; luumuilla, suklaalla, sitruksilla tai rommilla ryyditettynä. Perinteisimmät Väylänvarren leipomukset ovat kampanisu ja leeta, rusinoilla tai ilman, ja sahraminkeltainen lussepulla Ruotsin tuliaisena. Piparkakkuja ja mettäkakkoja on jo hyvissä ajoin ennen joulua paistettu purkkeihin.
Koko suvun juhla-aterialla voi ruokalajien kirjo olla hengästyttävä. Väylänvarren vesistöt, joki ja suuret järvet antavat loputtomasti inspiraatiota kalapöytään. Silakat saavat uida sinappi- tai valkosipulikastikkeessa, frittimuikku maistuu vaikkapa sitruunamarinoituna ja juhlavaa Miekojärven kuhaa voi tarjota monessa muodossa. Klassiset sillit voidaan maustaa lukuisin eri tavoin: Vietosen Tuija valmistaa lasimestarin sillinsä vuosikymmenien aikana täydelliseksi hioutuneella sukureseptillä.
Vietosen Tuijan lasimestarin silli
2 rasvasilliä
1 porkkana
1–2 punasipulia
2 laakerinlehteä
1–2 tl sinapinsiemeniä
tuoretta tilliä
Etikkaliemi:
1 ½ dl etikkaa
1 ½ – 2 dl vettä
1 dl sokeria
– Kiehauta etikkaliemi ja sekoita niin että sokeri sulaa. Jäähdytä.
– Liota kokonaisia sillejä kylmässä vedessä yön yli.
– Huuhdo ja puhdista sillit ja leikkaa ne 2–3 cm pituisiksi paloiksi.
– Kuori porkkana ja leikkaa se ja punasipuli ohuiksi viipaleiksi.
– Lado ainekset vuorotellen puhtaaseen tölkkiin, kaada etikkaliemi päälle.
– Silli on syötävää 1–2 vuorokaudessa, kunnolla se on maustunut viikon päästä.
Väylän kalojen kuningas, itse pyydetty Tornionjoen lohi, saa kalastajan joulupöydässä kunniapaikan. Lohen hieno maku halutaan usein päästää oikeuksiinsa ja siksi suolan ja pippurin lisäksi ei juuri muuta tarvita. Lohesta on kuitenkin moneksi: se voidaan graavata, savustaa tai tarjota vaikkapa tuorejuustotäytteisinä rullina tai yrttipaahdettuna. Eteläisellä Tornionjoella lipotaan siikaa vuosisatoja vanhan perinteen mukaan. Niinpä siika nousee usein myös juhlapöydän kruunuksi, monessa muodossa. Graavi- ja savusiika ovat klassikoita; Etelä-Amerikka maistuu limellä kypsytetyssä siikacevichessä ja Italia carpacciossa. Entäpä oletko kokeillut graavaamista lappilaisten soiden karpaloilla?
Leivinuuni hauduttaa pitkään kypsyvät padat ja täydelliset kinkut. Kinkun kaveriksi munakastike vai sinappihuntu – se on sitten jokaisen perhekunnan neuvotteluasia. Juureslaatikot ovat myös Väylänvarressa osa joulupöytää, niitä kukin muokkaa makuunsa sopivaksi: erään Joulukokin lanttulaatikon salaisuus on sipuli. Poronmaksapatee ja lohiterriini tehdään paikallisista lähiraaka-aineista. Metsästäjien joulupöytään taiotaan myös maukkaita hirvimakkaroita ja riekkoa. Aladobi on etenkin ruotsalaissävytteisten joulupöytien makupala.
Väylänvarressa kun ollaan, otetaan naapurilta muitakin vaikutteita. Ruotsin puolella jokea Joulukokki kantaa pöytään usein myös mehukkaita lihapullia ja vallan perinteisiä prinssinakkeja. Myös mädillä päällystetyillä kananmunanpuolikkailla on vakiintunut paikkansa väylänvartisessa juhlapöydässä. Ruotsin Kukkolan Margit asettelee kinkun vierelle lehtikaalisalaattia vinegretillä maustettuna tai ruusukaalia homejuuston ja appelsiinin kera.
Kukkolan Margitin ruusukaalisalaatti
Keitä ruusukaaleja 3 minuuttia ja anna jäähtyä. Paloittele kaalit ja asettele palat vadille. Kuori ja viipaloi appelsiini, leikkaa pieniksi paloiksi ja sekoita. Raasta 50 grammaa sinihomejuustoa ja ripottele se päällimmäiseksi.
Lapin valoisissa kesäöissä kasvaneet vihannekset ja kasvikset värittävät joulupöytää: punajuuret taipuvat rosolliksi, porkkanat ja herneet italiansalaatin pohjaksi. Kellarista haetaan myös itse kasvatetut lisukeperunat. Syksyllä säilötyistä metsäsienistä syntyy maukas sienisalaatti ja marinoidut herkkutatit antavat lisäulottuvuuksia joulun makuihin.
Tornionlaakson rieskalla on itseoikeutettu paikka juhla-aterialla ruis- ja joululimppujen rinnalla. Leivän kaveriksi riittää nokare voita. Tai miksei itse valutettu tuorejuustokin.
Jälkiruokien väylänvartiset maut löytyvät metsistä. Pehmeä puolukkarahka hellii makuhermoja, karpalojäädykkeellä voi aateloida aterian. Ruotsin puolella klassikko jälkiruokapöydässä on riisi à la Malta – riisiä kermavaahtoon sekoitettuna ja marjojen kanssa tarjottuna. Hillat tekevät tästäkin herkusta erityisen tornionlaaksolaisen. Kahvia kupillinen tai kaksi – juhla-ateria on täydellinen.
Joulu on makujen juhlaa, myös Väylänvarressa. Syvät ja voimakkaat, mausteiset ja siirappiset, tarinaa kertovat tuoksut leijailevat taas pian keittiöistä ja käärivät mielen lämpöiseen ja tuttuun joulun tunnelmaan.
