• Näe ja koe

          Väylänvarressa riittää nähtävää ja koettavaa
          ”Lähe meän völhjyyn, niin met poka näytämä sulle semmosta Lappia, mistä sole ennen kuulukhaan.”

          Joka hetkessä läsnä oleva luonto kirvoittaa syvimmät ihastuksen huokaukset ja järjestää mieleenpainuvimmat show’t. Alueen pienistä yrityksistä löydät paikallistuntemusta, jonka avulla tämä itseoikeutettu päätähti, luonto, voi näyttäytyä sinulle myös uusilla tavoin.

          Etsit sitten omassa parhaassa seurassasi kierrettävää luontopolkua tai vauhdikasta koskenlaskua muiden kanssa, löytyy Väylänvarresta luontoelämys makuusi.

          Kulttuurikohteita, rakennettua ympäristöä, nähtävyyksiä tai maamerkkejäkään ei sovi unohtaa.

        • Luontokohteet

        • Tekemistä

        • Kulttuurikohteet

        • Tapahtumat

        • Palvelut

          Meän Lappi kutsuu kylhään
          ”Met kyllä piämä sinusta rohki hyän huolen!”

          Aittamajoitus vai täyden palvelun Lapin taikaa? Viiden tähden lähiruokaillallinen, pikainen lounas mukaan vai kokeilevan villiyrttikeittiön antimia? Paperitaidetta, lovikkalapasia ja porotuotteita? Meänmaan alueelta löytyy laaja kirjo palveluita, kunhan tiedät mistä etsiä.

        • Majoitus

        • Kokoukset

        • Ruoka ja juoma

        • Meän tuotteet

        • Aktiviteetit

        • Muut palvelut

        • Meän vinkit

          Meän Lappi on myös Teän Lappi
          ”Ko sie kerran hoksaat tämän Meän Lapin, niin siehän et halvaa täältä ennää pois lähteä.”

          Meän kalenteri on Tornion-Muonionjoki eli Väylä. Milloin jäät lähtevät? Joko se tulvii? Joko lohi nousee? Onko Väylä jo jäässä?

          Meän kello on auringonvalo. Kaamoksessa sitä ei juuri näy, joten ei parane hättäillä. Kesällä valoa riittää yöt läpeensä. On kuule mellevä touhuta! Mutta vieläkään ei hättäillä. Istuhan mättäälle, keitämä potut.

          Pysähdy ja anna valon tahdittaman elämänrytmin koskettaa.

        • Selviytymisopas

        • Erilainen elämänrytmi

        • Kootut helmet

          Mustikassa Vuoskuvaarassa elokuussa 2020. Kuvaaja Iina Askonen
        • Meän Blogi

        • Info:

          Solekko tulla!

          Väylä virtaa satojen kilometrien matkan Pohjois-Ruotsin Torniojärvestä aina Perämeren pohjukkaan asti. Original Laplandin alue on suuri ja etäisyydet voi mieltää melko mittaviksi. Kulkuyhteydet ja tieverkostot ovat kuitenkin kattavat, joten matka haluamaasi paikkaan taittuu kätevästi.

        • Vastuullisuus

        • Saapuminen

        • Jäsenyritykset

        • Paikkakunnat ja kylät

        • Meän tarina

        • Hyvä tietää

  • Suomi

Keitämä kahvit

Keitämä kahvit

”Äläpä hättäile, istu mäthääle – keitämä kahvit.” Eri variaatioina tunnettu lausahdus kiteyttää Tornionlaakson kahvittelukulttuurin. Kahvia juodaan, aina ja joka paikassa, ja hetken ytimessä on kohtaaminen.

Väylänvarressa kulkiessaan voi odottaa saavansa kokemuskassiin kirjon erilaisia kahvitteluhetkiä. Taukopaikkojen kahvi ja munkki -yhdistelmä lienee klassikko tien päällä läpi maan. Kahvihetkiä voi sen lisäksi olla lukemattomissa erilaisissa tilanteissa.

Luontopolkuja kiertäessä tauko laavulla tulipaikan ääressä on paikallaan. Silloin repusta usein löytyy eväiden palanpainikkeeksi termospullollinen lämmittävää kahvia. Höyryävän kuuman juoman kaataminen kuksaan on ihmeellisen latautunut hetki, joka purkautuu nautinnolliseen ensisiemaukseen.

Tiettömillä taipaleilla retkeillessä mukana on usein nokipannu. Kahvin rauhallinen keittely lähdevedestä tai puhtaasta lumesta nuotiotulilla lähentelee jo rituaalia. Kahvinpurut ja sokeripalat otetaan esiin poronnahkapussukoista ja pannukahville annetaan aikaa. Jokaisella keittäjällä lienee oma tapansa säikäyttää kahvinpurut pannun pohjalle ennen juoman nauttimista – yksi kaataa kuuman kahvin sekaan lirauksen vettä, toinen kopauttaa pannua kepillä. Jotkut vain antavat purujen hitaasti vajota pohjalle kahvia pitkään haudutellen. Kaikki tavat ovat yhtä oikeita. Leirissä usein vietetään pidempikin tovi ja puhellaan samalla henkeviä tai niitä näitä. Läsnäolon tunnetta ei tarvitse etsiä, se on.

Tornionjokivarressa kahvittelu on sosiaalinen instituutio. ”Käyppä kahvilla”, sanotaan usein ohimennen tavatessa tai hyvästellessä – sillä kutsutaan yhteyden ylläpitoon pelkän kylästelyn sijasta. Ruotsin puolella puhutaan fiikkaamisesta, joka tarkoittaa jaettua kahvihetkeä makean kahvileivän, fikabröd, kera. Herkkuja pitää olla aina tarjolla: kuivakakkua, pikkuleipiä, viinereitä… Suomen puolella Länsi-Lapin perinteisin kahvileipä on kampanisu. Toppaaminen kuuluu kielenkäyttöön – etenkin ennen vanhaan pullapitkon viipaletta kastettiin kahvikupissa, topattiin.

Kahvit juodaan kaiken mahdollisen kunniaksi: merkkipäivien ja juhlapyhien, loppuun saatetun urakan, odotetun tapaamisen, tehtyjen kauppojen, saunan tai kilpailuvoiton. Lisäksi kahvitteluhetki on syy taukoihin päivätyön lisäksi pihahommissa, metsätöissä ja muissa arkisissa askareissa. Kahvittelu katkaisee toviksi tekemisen kuin tekemisen ja antaa tilaisuuden istahtaa nokakkain toisen ihmisen kanssa. Silloin saa tuntuman oikeisiin kuulumisiin.

Kahvihetket ovat myös kylien tiedonvälityskanava. Kylätalojen kokoontumisissa vaihtuu tehokkaasti tieto maailman menosta, tulevista tapahtumista, maataloustöiden vaiheesta, alueen uusista asukkaista, syntymistä ja kuolemista. Huoltoasemien kahvipöytien parlamentit ovat varsinainen tietotoimisto ja uusiin kulkijoihin kiinnitetään huomiota. ”Kuas soli?”, yksi kysyy, ja usein toinen osaa antaa valistuneen arvauksen. Ruotsissa eläkeläismiesten, ja nuorempienkin, arkiaamujen ensimmäinen ohjelma on usein ”gubbdagis”, ukkopäiväkoti, jossa vaihdetaan ajankohtaiset kuulumiset, kahvikupin ääressä tietysti.

Siellä missä kahvia tarjotaan, näkee usein fraasin ”påtår ingår”. Meänkielellä se kääntyy muotoon pootoori sisältyy hinthaan. Pootoori on santsikuppi ja usein sellaisen tosiaan saa kaupan päälle. Ja tilaisuutta kannattaa hyödyntää – eihän kahvia koskaan voi liikaa juoda.

 

Skip to content