Meän tarina

Alkuhjaan met olima sammaa Lappia

Tornionlaakso sijaitsee Suomen ja Ruotsin Lapin rajalla. Alun perin tämä alue oli samaa maata joen molemmin puolin vuoteen 1809 asti, jolloin se jaettiin kahden valtion välillä Haminan rauhassa. Monet perheet ja kylät jaettiin kahtia, kun Tornionjoelle vedettiin uusi raja.

Mutta tämä ei estänyt ihmisiä puhumasta omaa kieltään ja pitämästä kiinni omasta kulttuuristaan. Vielä tänä päivänäkin tämä laakso on ainutlaatuinen kulttuurinen sulatusuuni, jossa suomalaiset, ruotsalaiset ja saamelaiset ovat asuneet yhdessä vierekkäin. Alueella puhutaan neljää kieltä – suomea, ruotsia, meänkieltä ja saamea.

Tornion-Muonionjoki on Euroopan pisin vapaana virtaava joki ja suuri lohijoki. Paikalliset kutsuvat jokea Väyläksi, koska aikoinaan joki oli kulkureitti. Tornionjoki alkaa Ruotsin Tornionjärvestä ja virtaa Pohjanlahdelle Tornion ja Haaparannan kaupunkien väliin.

Lapin matkailun sanotaan alkaneen Tornionjoen laaksosta, kun ensimmäiset tutkijat tulivat tänne jo 1600-luvulla. Erityisesti Ylitorniossa sijaitseva Aavasaksan vaara on ollut yksi ensimmäisistä kohteista, jonne ihmiset ovat kokoontuneet katsomaan keskiyön aurinkoa.

Pohjoinen napapiiri, 66 ° 33′46 ″ N, kulkee Suomen puolella Pellon ja Ruotsin puolella Övertorneån kunnan läpi. Napapiiri määritellään pisteeksi, jossa aurinko ei nouse ollenkaan talvella (kaamos) eikä laskeudu ollenkaan kesällä (keskiyön aurinko / yötön yö) vähintään yhden päivän ajan.

”Olipa kerran kaukaisessa pohjolassa puhtaan valkoisen jään peittämä laaja erämaa, jossa eleli vain arktisiin oloihin sopeutuneita eläimiä. Eräänä päivänä voimakas valo vapautti maan jäästä ja valtaisat vesimassat muovasivat alueen maat. Syntyi kaunis vaarojen ja tuntureiden ympäröimä jokilaakso, jonne nousi nopeasti sankkoja metsiä silmänkantamattomiin.”