Maailmojen toisella puolen
Syksyn pimeät illat saavat kuudennen aistin valpastumaan. Sumuisten aamujen voi kuvitella suojaavan yön haihtuvia salaisuuksia. Ympäristön mytologiset ulottuvuudet tulevat lähemmäksi ja mieli altistuu toisen puolen maailmalle.
Väylänvarren asutuksella on pitkä historia. Aiemmin nykyistä vahvemmin voimissaan olleet luontouskomukset ovat jättäneet jälkensä alueelle. Henkien ja muiden voimien palvontapaikkoja löytyy sieltä täältä, kun osaa etsiä. On luolia, vanhoja puita, hiidenkirnuja. Erityisille luonnonmuodostelmille on aikoinaan annettu mystisiä merkityksiä henkiolentojen asuinpaikkoina tai aikaansaannoksina.
Pohjoisessa saamelaiskulttuurin vaikutus näkyy myös erilaisina pyhinä paikkoina. Seita on uhripaikka, joka on usein erityisen muotoinen tai erityisessä paikassa sijaitseva iso kivi. Seidalle oli tapana tuoda uhrilahjoja kalastus- tai metsästysonnen takaamiseksi. Siellä hyvin sujuneesta pyynnistä myös kiitettiin.
Länsi-Lapille tyypilliset saivojärvet tai -lammet ovat kautta aikojen olleet pyhiä paikkoja. Eräs kiehtova tällainen järvi on Muonion eteläosassa sijaitseva Pakasaivo: kirkasvetinen, tyyni ja syvä kallioseinämien ympäröimä rotkojärvi erämaassa. Pakasaivon on ajateltu olevan vainajien, henkien ja jumaluuksien asuinpaikka. Kuten saivojärvissä yleensäkin, myös Pakasaivon pohjassa uskottiin olevan kulku toiseen maailmaan, ylösalaisin pohjan toisella puolella sijaitsevaan järveen, jota asuttaa vesikansa, henget.
Korkealla kallionkielekkeellä Pakasaivon yllä seistessä aika pysähtyy. Uskomusperinteen elävän läsnäolon tuntee. Tyyntä vedenpintaa tarkkaillessa lähes odottaa näkevänsä jonkin nousevan esiin veden pinnan alta. On tyrmistyttävää tiedostaa järven pohjan olevan 60 metrin syvyydessä. Pakasaivon kaksikerroksinen vesi ei koskaan sekoitu kokonaan, siksi vesi järven pohjassa on täysin hapetonta. Mitä siellä on voinut vuosituhansien yli säilyä?
Lähellä kalaisaa saivojärveä on usein uhripaikka, niin myös Pakasaivolla. Metsäautotien varressa järvelle tultaessa on massiivinen seitakivi, Kirkkopahta, jonka äärellä on varmasti uhrattu Pakasaivon kalanannin eteen. Nykyisinkin seidalla näkee uhrilahjoja.
Toinen merkittävä saivojärvi on Pallas-Yllästunturin kansallispuiston lähettyvillä sijaitseva Äkässaivo. Sen vieressä seisoo majesteettinen seitapahta, 30 metriä korkea palvontapaikka. Näihin pyhiin paikkoihin voi kesäisin tutustua Saivonkierros-luontopolulla.
Seitoja, saivojärviä ja muita pyhiä paikkoja luonnon keskellä on Länsi-Lapissa runsain mitoin. Kittilän koillisosissa Taatsijärven rannalla saa nähdä Taatsin vaikuttavan seitakallion kohoavan taivasta kohti ja Pellon Konttajärven metsistä etsivä löytää hyvin piilossa pysyttelevän Valaskiven, jonka ääressä on uhrilahjoin haettu metsästysonnea.
Lyhyelläkin luontoretkellä voi törmätä johonkin itseä puhuttelevaan. Yllättäviä näkyjä ja erikoisia luonnonmuodostelmia tulee vastaan, kun kulkee aistit avoinna tallaamattomilla poluilla. Kun seisahtaa ihmettelemään, voi silmien edessä muotoutua tarina, joka ulottuu kauas menneisyyteen ja rakentaa sillan maailmojen toiselle puolen.
————————-
Katso myös:
Akamellan vanha hautausmaa, Pajala
Kivipirtti, Pello
Markkinan vanha uhrimänty, Enontekiö
