Valon ääripäät
Väylänvarren elämänrytmiä tahdittaa valo. Yöttömän yön aikaan keskikesällä pimeä lakkaa kokonaan olemasta, kaamoksessa taas katoaa valo. Arkiset toimet ja mielen liikkeet sopeutuvat luonnon kiertokulun tahtiin.
Vuoden pimeimmässäkin vaiheessa keskipäivällä kajastaa. Horisontin taakse jäävä valo maalaa maisemaan unenomaisia pastellin sävyjä. Vaarat, väylä ja tunturit ovat kuin jatkuvasti muotoaan muuttava taideteos.
Kaamoksessa iltapäivän hämärä kaappaa nopeasti syliinsä ja syvä pimeys laskeutuu illaksi. Väylänvarren elämä etenee valon poissa ollessakin, tahti vain on toisenlainen. Olemisen suunta on sisäänpäin ja luonto antaa luvan säästää voimia, hakeutua rauhaa kohti ja käpertyä vaikka sohvannurkkaan.
Talven sitten taittuessa valo karkottaa vauhdilla pimeyden. Vitivalkoisilla hangilla leikkivä kimallus häikäisee, valo valtaa villillä tahdilla tilaa. Päivän pidentyminen saa liikkeelle, kohtaamiset lisääntyvät, luonto kutsuu hiihtämään, pilkille, retkeilemään, nauttimaan kevättalven kantohangista.
Kun keväällä pihamaalle alkaa ilmestyä sulia kohtia ja räystäät tippuvat vettä, on valoa jo iltayöhön asti ja varhain aamuyöstä. Kevät vyöryy eteenpäin, kesän tulo on oikea valon voimannäytös. Mieli käy levottomaksi, toisinaan ei malta nukahtaa. Ilmassa on odotuksen tuntua.
Kesällä valoa riittää yöt läpeensä, aurinko ei laske lainkaan. Luonto herää ja sen kiivas tahti tarttuu. Kasvukausi on lyhyt mutta raju, valoisat kesäyöt ovat kasveille erityinen mauste. Vuorokaudenajat liukenevat toisiinsa, luontaisille tahdeille on tilaa. Väylänvartinen elämänrytmi on vilkkaimmillaan, sekä arjessa että juhlassa.
Nyt syksyn tullen eletään suurten valovaihteluiden aikaa. Päivät voivat olla kesäisen kirkkaita ja lempeän lämpimiä tai häikäisevän kuulaita ja kirpeän viileitä. Illan tullen hämärtyy ja yöksi pimenee kokonaan. Syysillat ovat tunnelmoinnin aikaa: lyhdyt valaisevat pihamaita ja kynttilät nostetaan esiin. Sateen ropina rauhoittaa. Elävä tuli vie perusasioiden äärelle: pihapiirin tulipaikalle tai takan ääreen on hyvä pysähtyä pohdiskelemaan syntyjä syviä. Samalla pulssi laskee ja ajatukset asettuvat uomiinsa.
Syksyllä vuorokauden lämpötilavaihtelut ovat suurimmillaan ja alkaa taianomaisten revontulien aika. Lumettoman ajan syystaivas on sysimusta tausta värien tanssille. Ennen jokien ja järvien jäätymistä tuliketun hännänheilautukset ovat erityisen upeita, kun heijastus veden pinnasta kertaa elämyksen.
Väylänvarren vuodenkierto tekee näkyväksi valon ääripäät. Väliin mahtuu rikas kirjo kajoa ja hämärää, intensiivisyyttä ja rauhaa, leimua ja pastellia, voimakasta ja herkkää. Valo antaa kaikkeen ympärillä olevaan vaihtuvan vivahteensa. Valon tahdittama elämänrytmi koskettaa.
